Ihanaa, mikä tuuli tuolla ulkona ulvoo ♥ Se sai mut lenkillä runoilemaan... tässä ajatteluni heinää:

Tuuli

Tuuli on huokaus,
tuuli on masennus.
Tuuli tuulee,
silittelee,
hoivaa pientä ja yksinäistä.
Tuuli tuntee surun,
aistii ilon.
Tuuli kannattelee unelmia.

Sade

Sade on suru,
sade kastelee.
Mulle sade on ilon muru,
ihana, virkistävä,
joka puolelle raikasta tuoksuaan heittelee.
Sade on iloni,
hymy mun kasvoilla.

Halipuu
// huomhuom: puun muoto tekstissä!

On vieressäni puu,
puu jota tahtoisin halata.
Se tuulen mukana taipuu,
kauniisti suhisee rakkautta.
Tämä puu on tärkeä,
se ottaa mut suojaansa.
Mummot ajattelee; onko tuossa mitään järkeä,
kun sanon puun ottavan mun hoivaansa.
Halaan
kerran
toisenkin.
Lopulta huomaan,
että en voi päästää irti.
Sitä puuta suunnattomasti rakastan.

Tykkään eniten tosta Halipuusta. On oikeasti yksi kaunis vaahtera jota tykkään halata. Se on lähellä meitä, onneksi, muistin sen lämmön tänään kun lenkillä halasin sitä. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta se olen mitä minä olen. Sä et voi mua muuttaa. Ei, en pilkkaamallakaan muutu. Yritän olla vahva ja kestää sen mitä selkäni takana ikinä puhutaankaan. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, niin äiti aina sanoo.

Onneks on niitäkin jotka ei pilkkaa, ei puhu seläntakana pahaa, vaan tukee ja on oikeita ystäviä. Toivon, että saisin yläasteella lisää kavereita c:
Kiitos Robertto & Hanna. Ainakin teidän seurassa voin olla ihan ihka oma itseni. ♥

Nyt kiitos ja kumarrus. Nämä samaiset runot menee myös luonnosblogiini! c:
♥Haruhinne